Suomen metsien hiilinielut ovat herättäneet viime aikoina runsaasti keskustelua. Tähän artikkeliin on koottu informatiivista tietoa siitä, mistä oikein on kyse ja mikä on Suomen metsien hiilinielujen ajankohtainen tilanne. Ihan ensiksi kerromme lyhyesti pähkinänkuoressa mitä metsien hiilinielu tarkoittaa, jotta myös asiaan perehtymätön saa kiinni siitä, mistä tässä ilmiössä on kyse.
Mitä metsän hiilinielulla tarkoitetaan?
Metsän hiilinielulla tarkoitetaan ilmiötä, jossa metsä sitouttaa hiilidioksidia enemmän kuin se vapauttaa sitä ilmakehään. Tällä hetkellä Suomen metsiä voidaan pitää hiilinieluna, koska suomalaisten metsien kasvuun sitoutuu enemmän hiilidioksidia kuin sitä vapautuu luonnollisen poistuman sekä metsien käyttämisen johdosta. Hiilinielun toimintaa voidaan kuvata vertaamalla sitä imurin toimintaan, sillä hiilinielu imee ilmakehästä hiilidioksidia sekä hiiltä ikään kuin siivoten sotkua, joka syntyy ihmisen aiheuttamista päästöistä. Metsien lisäksi maan tärkeimpiin hiilinieluihin kuuluvat maaperä sekä meret. Metsistä tulee hiilinieluja vasta noin 20-vuotiaina, sillä vasta tällöin taimikko pystyy sitomaan enemmän hiiltä kuin sitä vapautuu maaperästä.
Suomen metsien hiilinielujen kriisi
Suomen metsien hiilinielujen voidaan katsoa olevan tällä hetkellä kriisissä, sillä niiden vaikutus on romahtanut. Suomen hallitus on tavoitellut hiilineutraalia Suomea viimeistään vuoteen 2035 tultaessa, mutta suomalaisten metsien hiilinielujen romahdettua näiltä tavoitteilta putosi monen mielestä kokonaan pohja.
Metsien hiilinielun supistumistahti on ollut Suomessa huima! Vuonna 2020 metsien hiilinielun arvioitiin olleen noin 28 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia, kun se vuonna 2021 oli enää vajaa seitsemän miljoonaa tonnia. Näin rajun supistumisen myötä Suomen maankäyttösektorista tulikin yllättäen päästölähde. Vuonna 2021 sektorin hiilidioksidiekvivalenttipäästöt ilmakehään olivatkin noin kahden miljoonan tonnin suuruiset.
Mikä sitten johti siihen, että Suomen metsänielut supistuivat näin rajusti? Tähän on oikeastaan kaksi syytä. Ensinnäkin Suomen metsissä toteutettiin liian runsain mitoin hakkuita. Toiseksi metsissä nähtiin liian vähäisessä määrin puuston kasvamista. Eräs melko hätkähdyttävä havainto liittyi siihen, että suomalaisten talousmetsien kasvuvauhti onkin luultua hitaampi, mikä on osaltaan vaikuttanut tilanteen kehittymiseen.
Mitä tästä sitten on seurannut luonnon kannalta? Kun hiilinielu kääntyy päästöiksi, purkautuvat hiilivarastot ilmakehään. Metsien hiilinielun tehtävänä on hiilen poistaminen ilmakehästä varastoimailla hiiltä puihin, kasvillisuuteen sekä maaperään kasvattaen metsän hiilivarastoa. Kun metsän hiilivarasto on suuri, on varasto poissa lämmittämästä ilmastoa. Hiilinielun pienentyessä hakkuiden johdosta, myös hiilivaraston kasvu pienenee ja maankäyttösektorista tuleekin ilmastoa lämmittävä päästölähde. Samalla metsien hiilivarastot pienenevät.
Mitä pitäisi tehdä?
Vaikka on ilmiselvää, että suomalaismetsien hiilinielujen taso on kaukana toivotusta tasosta, ovat jopa asiantuntijat olleet erimielisiä tarvittavista toimenpiteistä. Edes tilanteen vakavuudesta ei olla oltu asiantuntijoiden keskuudessa yhtä mieltä, vaikkakin yleinen mielipide on, että tilanne on kriittinen. Ilmastokriisin torjumiseksi päästöt tulisikin saada laskemaan metsien hiilinieluja suurentamalla. Hiilineutraalisuus saavutetaan vasta päästöjen ollessa yhtä suuria hiilinielun kanssa. Tämä olikin Suomen hallituksen tavoite viimeistään vuonna 2035. Tällä hetkellä tavoitteen saavuttaminen tähän ajankohtaan mennessä ei vaikuta realistiselta tavoitteelta maankäyttösektorin ajauduttua päästöksi, joten juuri nyt on erittäin tärkeää kasvattaa metsiemme hiilinielu vähintäänkin entiselleen.
Tavoitteen toteuttamiseksi tulee kartoittaa mahdollisimman tarkasti, mitä tehtiin aiemmin väärin, minkä jälkeen on ryhdyttävä mahdollisimman tehokkaisiin toimiin, jotta tilanne voidaan korjata. Suunnitelmia on siis laitettava uusiksi. Ilmastopaneelissakin on todettu, että tehokkain keino on vaikuttaa hakkuiden tasoon. Samalla on otettava huomioon, että kasvuvauhti on selkeästi hidastunut suomalaisissa metsissä.
Puustomme kasvun taittumisen syitäkin on ehditty pohtia monista näkökulmista käsin. Suomen pohjoisilla alueille eräs selittävä asia saattavat olla tuulen ja lumen aiheuttamat tuhot, jotka ovat saaneet aikaan tavallista suurempien harvennusten tarpeen. Valitettavasti käytettävissä ei ole sellaisia vippaskonsteja, joiden avulla metsiemme kasvutahti saataisiin suunnattua jälleen vahvistuvaan suuntaan. Näyttää myös siltä, että puustomme uudistamisajankohta olisi aikaistunut. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa hakkuiden kohteeksi joutuvat yhä nuoremmat puut.
Puun kysynnän kasvu on vaikuttanut siihen, että metsämme ovat olleet viime vuosina kovien hakkuutoimien kohteena. Vuoden 2021 aikana suomalaisista metsistä hakattiin lähes 76 miljoonan kuutiometrin verran runkopuuta. Ainoastaan 2018 on ylletty tätä suurempiin hakkuisiin. Kyseisenä vuonna pelkästään metsäteollisuuden käyttöön hakattiin 65 miljoonan kuutiometrin verran puuta, minkä lisäksi yli 10 miljoonan kuutiometrin verran puuta poltettiin energiaksi. Venäjän ja Suomen suhteiden muutos on lisännyt paineita, sillä Venäjältä tulematta jääneet miljoonat kuutiometrit puuta pitää jotenkin korvata, minkä lisäksi Kemiin on avattu upouusi sellutehdas, joka kuluttaa miljoonia kuutiometriä puuta lisää vuosittain. Miten tämä dilemma ratkaistaan, se jää nähtäväksi.
Hallituksessa on kyllä valmisteltu maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmaa, mutta monet tahot ovat sitä mieltä, ettei suunnitelman perustana ole käytetty riittävän tehokkaasti ajankohtaista tieteellistä tietoa. Hyvä esimerkki tästä on Vuosaaren ilmastokokous, joka pidettiin vuoden 2020 helmikuussa, ja jossa päätettiin maankäyttösektorin nielun lisäämisestä. Tavoitteena oli lisätä nielua vähintään kolmella miljoonalla tonnilla per vuosi viimeistään vuoteen 2035 tultaessa. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että Suomen hiilinielu on jo 23 miljoonan tonnin verran miinuksella verrattaessa sitä EU:n vertailutasoon.
Jotta Suomen hiilinielut saataisiin pelastettua, tulisi hakkuita pienentää rankalla kädellä. Tilannetta pohditaan ympäristöministeriössä, jossa on todettu, että vallitsevassa tilanteessa tulee ottaa käyttöön useita keinoja maankäyttösektorin hiilinielujen lisäämiseksi. Samalla tulee vähentää reilulla kädellä valtion omistamilla mailla tapahtuvia talousmetsähakkuita. Lisäksi on tärkeää määritellä luonto- ja ilmastotavoitteiden mukainen metsänhoito. Tämä taso on tarkoitus määritellä kansallisen tason metsästrategiassa. Jotta hakkuita voitaisiin maltillistaa myös yksityisomistuksessa olevissa metsissä, tulee tätä varten luoda erilaisia ohjauskeinoja sekä kannusteita. Suomen metsistä tulee lisäksi asettaa suojelutoimien kohteeksi 30 %, minkä lisäksi tulee välittömästi ryhtyä suojelemaan kaikkia viimeisiä valtion omistamilla mailla sijaitsevia suojelemattomia luonnonmetsiä.