Suomalaiset kaipaavat luontoon ja etenkin metsäluontoon. Kesämökkikulttuuri elää vahvana. Asuinalueiden läheiset virkistysmetsät ovat vilkkaassa käytössä. Lähimetsä voi olla kaupunkilaislapsille ainoa paikka, missä he saavat ensikosketuksensa metsäluontoon. Kansallispuistojen kävijämäärät ovat etenkin Etelä-Suomessa suuret. Kansallispuistoissa ihmiset voivat kokea ainutlaatuista erämaametsien tunnelmaa.

Metsissä lenkkeillään, hiihdetään, suunnistetaan, retkeillään, marjastetaan ja sienestetään. Metsäluonto on meille tärkeä virkistäytymisen lähde. Etenkin iäkkäillä, luonnontilaisilla metsillä on suuri merkitys henkiselle hyvinvoinnillemme. Metsän rauha antaa vastapainoa kiireiselle elämäntavalle.

Mitä monimuotoisempi metsä on eri-ikäisine ja erilaisine puineen, sitä rikkaampi sen lajisto on. Rikas lajisto tarjoaa ihmiselle rikkaita luonnonelämyksiä.

Esi-isillemme metsä merkitsi paljon. Se antoi ravinnon, rakennuspuut, laidunmaan. Koska ihmiset olivat riippuvaisia metsän antimista, haluttiin suhteen metsään pysyvän kunnossa.

Metsän oletettiin olevan erilaisten henkiolentojen asuttama. Metsänhenget pyrittiin pitämään suopeina käyttäytymällä kunnioittavasti metsää kohtaan, suostuttelemalla haltijoita ja hyvittämällä niille mahdollisesti aiheutetut haitat.

Esi-isillämme oli pyhiä puita ja pyhiä lehtoja. Nykyihmiselle luonnonmetsä voi olla yhä temppeli, hiljentymispaikka, joka ravitsee sielua ja ruumista.

    

• Kampanja-alue: Etelä-Suomi
• Metsien suojelutilanne
• Suojelun tarve Etelä-Suomessa
• Kuka omistaa?
• Järjestöjen tavoitteet
• Kansalaisten mielipiteet metsiensuojelusta
• Virkistyskäyttö
• Työpaikat ja metsiensuojelu
• METSO-ohjelma ja KMO
• Metsien sertifiointi
• Uhanalaiset metsälajit
  
• Usein kysyttyjä kysymyksiä
  
  
• Linkit
• Sanasto
• Kirjallisuus
  
  
• Taustatieto-pääsivulle