Vastauksia
yleisiin kysymyksiin ja väitteisiin
Paljonko
Suomessa on metsää?
Suomessa on metsämaata on hieman yli 20 miljoonaa hehtaaria
(200 000 km2). Tämä on noin 67% Suomen maapinta-alasta.
Osittain metsäisiä kitumaita on tämän lisäksi
2,8 miljoonaa hehtaaria.
Paljonko
on suojeltu?
Koko Suomessa metsämaasta noin 4,1%. Suurin osa suojelualueista
sijaitsee Lapissa ja Kainuussa. Eteläisessä Suomessa suojeluprosentti
on laajoilla alueilla jopa alle 1%.
Joskus
näkee toisenlaisia, suurempia suojelulukuja. Silloin on syytä kiinnittää
huomio niin metsän kuin suojelunkin määrittelyyn.
Maapinta-ala
jaetaan Suomessa eri maankäyttöluokkiin. Metsätalousmaa jaetaan
puuntuotoskyvyn mukaan metsämaahan (puuston potentiaalinen vuotuinen
kasvu yli 1 m3/ha, ns. tuottoisa metsämaa), kitumaahan (puuston
potentiaalinen vuotuinen kasvu 0,1-1 m3/ha), joutomaahan (puuston
potentiaalinen vuotuinen kasvu alle 0,1 m3/ha)ja muuhun metsätalousmaahan
(metsäautotiet jne).
Myös
metsien suojelun tasossa on eri luokkia. Tiukasti suojellut metsät
ovat sellaisia, joita ei saa hakata. Toinen luokka on suojellut
metsät, joissa varovaiset hakkuut ovat sallittuja ja kolmas rajoitetussa
metsätalouskäytössä olevat alueet.
Kun
luonnonsuojelua edistävät tahot puhuvat metsien suojelun määrästä
on kyse metsämaasta, jota ei saa hakata. Kun metsiä taloudellisesti
käyttävät tahot puhuvat metsien suojelun määrästä, he yleensä laskevat
prosentin metsä- ja kitumaasta, ja laskevat suojelluksi myös alueet,
joilla sallitaan varovaiset hakkuut, joskus jopa rajoitetussa talouskäytössä
olevat alueet. Loogista tavallaan, mutta luonnonsuojelun näkökohdasta
suojeltu metsä on vain sellainen, jota ei saa hakata. Ja metsää
on sellainen, jossa puuta todella kasvaa. Kitumaan suojelu on helppo
ratkaisu, niitä kun muutenkin hakataan paljon vähemmän, koska puuta
ei kerran juurikaan kasva.
Luonnonsuojelijan
näkökulmasta metsistämme on suojeltu 4,1 %. Taloustahojen mukaan
suojeltu on esimerkiksi 7,2 % (metsä- ja kitumaa, ei hakkuita) tai
7,6 % (metsä- ja kitumaa, varovaisia hakkuita).
> Lue lisää kohdasta Metsien
suojelutilanne
Miksi
metsiä pitää suojella?
Suuri osa metsissämme elävistä lajeista
on sopeutunut sellaisiin metsiin, joita Suomessa oli ennen intensiivistä
metsätaloutta. Tällaiset lajit eivät pärjää
yksipuolisissa talousmetsissä, joita käsitellään
hakkuin tasaisin väliajoin. Erityisesti Etelä-Suomessa metsiemme
monipuolinen lajisto on uhattuna. Sellaiset metsän peruslajit
kuin metso ja pohjantikka ovat lähes kadonneet monilta alueilta.
Kuukkeli on jo eteläisimmistä maakunnista kadonnut. Suomessa
on tällä hetkellä toista tuhatta uhanalaista tai lähes
uhanalaista metsälajia, ja tilanne on huononemassa. Suojelualueita
tarvitaan, jotta voisimme ylläpitää luonnontilaista
metsämaisemaa ja tarjota luonnontilaisia metsiä tarvitseville
lajeille elinmahdollisuuksia.
> Lue lisää kohdasta Uhanalaiset
metsälajit
Metsäluonto on olennainen osa kansallista identiteettiämme.
Metsiä tulee suojella myös siksi, että ihmisillä
olisi metsiä virkistäytymiseen. Suojelualueet, kuten kansallispuistot,
ovat viimeisiä saarekkeita, joissa ihmiset voivat saada kosketuksen
aitoon metsäluontoon. Tällä on suuri merkitys henkiselle
hyvinvoinnillemme.
Miksi
Etelä-Suomeen tarvitaan suojeluohjelma?
Suojelualueiden ulkopuolella hakkuut ovat voimakkaita ja kohdistuvat
usein arvokkaimpiin metsiin, kuten vanhoihin kuusikoihin. Etelä-Suomessa
avohakataan metsää kymmenen hehtaaria tunnissa vuorokauden
ympäri koko vuoden ajan. Nykyinen Etelä-Suomen metsien
suojelutilanne ei riitä edes hidastamaan metsälajien uhanalaistumista.
Metsäluonto on monimuotoisinta juuri eteläisessä
Suomessa. Pohjois-Suomen metsiensuojelu ei auta suurta osaa uhanalaisesta
metsälajistostamme.
Intensiivistä metsätaloutta on tasapainotettava rauhoitetuilla
metsäalueilla, jotta metsiin mahtuisi muutakin elämää
kuin hakkuut. Etelä-Suomessa tarvitaan erityisesti suuria suojelualueita,
niin monimuotoisuuden kuin matkailun ja virkistyksenkin takia. Pienet
kansallispuistot ovat tällä hetkellä kovassa käytössä.
Miksi
juuri 10 prosenttia?
Luontojärjestöiltä
kysytään usein: miksi juuri kymmenen prosenttia pitäisi suojella?
Kymmenen prosentin suojeluala on ekologisesta tutkimuksesta johdettu
suojelun minimitavoite. Sekä kenttäkokeissa että teoreettisissa
laskelmissa on päädytty siihen, että kun lajille soveltuvan elinympäristön
jäljellä oleva pinta-ala vähenee noin kymmeneen prosenttiin alkuperäisestä
pinta-alasta, alkaa jäljellä lajeja uhanalaistua ja hävitä nopeammin
kuin pinta-ala supistuu.
Kymmenenkään
prosentin suojeluaste ei siis tarkoita sitä, että metsälajeja ei
enää uhanalaistuisi tai häviäisi. Hyvin suunniteltu suojeluverkosto
kymmenen prosentin suojeluasteella voi kuitenkin melko todennäköisesti
taata sen, että suuri osa metsälajistosta säilyy. Tämä tosin vaatii
sen, että myös talousmetsissä voi tulevaisuudessa elää nykyistä
useampi metsälaji - siksi on tärkeää, että suojeluverkoston kehittämisen
ohella parannetaan myös talousmetsien käsittelyä.
"Talous
ja ihmiset kärsivät suojelusta"
Suomen metsistä on suojeltu vain pieni murto-osa; suurin osa
metsistämme on hyvin intensiivisessä metsätalouskäytössä.
Monesti suojelualueet työllistävät paljon enemmän
ihmisiä kuin vastaavan metsäalan hakkaaminen. Suojelualueet
ovat suosituimpia nähtävyyksiämme ja luovat työpaikkoja
syrjäseuduille. Valtio on myös maksanut yksityisiltä
ostetuista metsistä ja muista alueista vähintään
kohtuullisesti. Suomen metsäteollisuuden ylikapasiteetin takia
puuta joudutaan joka tapauksessa tuomaan ulkomailta, suojelun vähentäminen
ei "puupulaan" auta.
Kasvavista hakkuu- ja tuotantomääristä huolimatta
metsätalous ja -teollisuus työllistävät vuosi
vuodelta vähemmän ihmisiä. Sen sijaan luontomatkailun
työpaikkojen määrä kasvaa nopeasti. Luontomatkailun
ja virkistyskäytön työpaikkojen on arvioitu lähes
kaksinkertaistuvan vuoteen 2010 mennessä. Onnistuakseen tämä
monen maakunnan elinkeinoelämän piristysruiske vaatii
riittävästi luonnoltaan vetovoimaisia alueita.
> Lue lisää kohdasta Työpaikat
ja metsien suojelu
"Suomi
seisoo puujaloilla"
> Lue lisää kohdasta Työpaikat
ja metsien suojelu
"METSO-ohjelman
hankkeet ovat riittäviä"
>
Lue lisää kohdasta METSO-ohjelma ja
kansallinen metsäohjelma
"Luonnonsuojelijat
vaativat kohtuuttomia"
Suurin osa järjestöistä ja metsätoimijoista
pitää järkevänä metsiensuojelutavoitteena
kymmentä prosenttia metsäalasta. Tämä tarkoittaa
toteutuessaan sitä, että 90% metsistä pysyy edelleenkin
talouskäytössä. Onko tämä kohtuutonta?
> Lue lisää kohdasta Mitä
järjestöt haluavat?
"Suomessa
on nyt enemmän metsää kuin koskaan"
Metsämaan pinta-ala on todellakin suurempi kuin koskaan,
soiden ojituksen ja maankohoamisen seurauksena. Suurin osa Suomen
soista on ojitettu ja osasta niistä on tämän seurauksena
tullut metsämaata. Valitettavasti moni suotyyppi ja soiden eliölaji
on ojituksen takia uhanalaistunut. Valtaosa Suomen metsistä on
käsiteltyä talousmetsää: luonnontilaisia tai luonnontilaisen
kaltaisia metsiä on korkeintaan 4,9 % metsämaasta.
"Metsät
kasvavat nyt enemmän kuin koskaan"
Kyllä, nuoret talousmetsät, joita Suomessa on
eniten, kasvavat nopeasti ja vuotuinen puun kasvu on suurempi kuin
ennen. Puuntuotannon maksimointi johtaa kuitenkin valitettavasti metsäluonnon
yksipuolistumiseen ja köyhtymiseen.
"Suomessa
on nyt enemmän puuta kuin koskaan"
Jos lasketaan vain elävä puusto, tämä
voi pitää paikkansa, mutta jos lasketaan myös lahopuu
- joka on aivan oleellista metsien monimuotoisuuden kannalta, tilanne
on aivan toinen. Lahopuun määrä metsissä on Suomessa
alle 10 % luontaisesta tilanteesta.
"Metsissämme
on nyt enemmän lahopuuta kuin viime vuosisadan alussa / puolivälissä
/ joskus muulloin"
Tämä perusteeton väite perustuu siihen, että
aiemmin kuivaa lahopuuta ja elävääkin puuta kerättiin
metsistä polttopuuksi enemmän kuin nykyään.
Asumusten ja kylien läheisyydessä väite paikoin pitäneekin
paikkansa, mutta yleistyksenä koko Suomeen väite on varmasti
väärä. Metsätalous oli huomattavasti vähäisempää
kuin nykyään ja luonnontilaisen kaltaisia metsiä
syrjäisemmillä alueilla runsaasti nykyaikaan verrattuna.
Lahopuumäärät koko Suomen keskiarvona ovat laskeneet
intensiivisen metsätalouden myötä viime vuosiin asti.
Lahopuumittauksia ei ole valtakunnan metsien inventoinneissa (VMI)
tehty ennen 1970-lukua, joten innokkaimmat suojelun vastustajat
yrittävät levittää harhaluuloja tästäkin
asiasta.
Myöskään metsäpalot eivät hävittäneet
lahopuuta, palojen jälkeen päinvastoin lahopuumäärät
voivat olla hyvinkin korkeita.
> Lue lisää kohdasta Uhanalaiset
metsälajit
Miksette
suojele / teidän pitäisi mieluummin suojella sademetsiä
/ Itämerta / kulkukoiria / ilmastoa / syrjäseutujen ihmisiä
/ siilejä ja oravia / jotakin muuta tärkeää, vähemmän
tärkeää tai jonninjoutavaa asiaa?
Moni suojeleekin. Valitettava tosiasia on, että maailmassa
on paljon vääryyttä korjattavana, ja metsät
ovat yksi niistä.
Ihmisillä, jotka eivät pidä asiastamme, on tapana
usein neuvoa meitä tekemään jotakin muuta, joka heidän
mielestään on tärkeämpää kuin meidän
asiamme. Joskus nämä asiat ovatkin tärkeitä,
mutta se ei ole mikään syy olla suojelematta metsiä.
Kysyjän tarkoitusperiä voi testata vaikka kysymällä:
Mikset itse suojele sitä? tai: Mitä itse teet asian eteen?
Jos kysyjä ei itse tee mitään, ei hänellä
juuri ole varaa neuvoa muita. Jos hän itse on aktiivinen mainitsemassaan
asiassa, häntä voi kannustaa ja todeta, ettei kaikkien
tarvitse tehdä samoja asioita, monenlaista aktivismia tarvitaan.
Yksittäisen ihmisen ei tarvitse tehdä kaikkea, riittää,
että jokainen tekee jotain!
"Kaatuneet
puut pitää poistaa metsistä, etteivät kirjanpainaja
ja muut tuhohyönteiset leviä ja tuhoa koko metsää"
Suomesta tunnetaan vain muutamia yksittäisiä tapauksia,
joissa kirjanpainaja on tappanut eläviä puita. Yksittäisten
myrskyn kaatamien puiden hakeminen metsästä ei ole monesti
edes taloudellisesti kannattavaa. Lehtipuilla edes teoreettista
hyönteistuhovaaraa ole, lahopuuta voidaan jättää
maastoon miten paljon vain.
Laki hyönteistuhoista ei perustu Suomessa todelliseen uhkaan
ja on näin ollen turha.
"Sertifiointi
takaa metsänkäsittelyn ekologisuuden"
Ei välttämättä. 95 prosenttia Suomen metsistä
on sertifioitu FFCS/PEFC-sertifiointijärjestelmällä, joka valitettavasti
ei takaa metsänkäsittelyn ekologisuutta.
FFCS-mallia tukee lähinnä metsätalous ja -teollisuus,
muttei yksikään ympäristöjärjestö.
Moni ympäristöjärjestö sen sijaan tukee FSC-järjestelmää.
FSC-sertifiointijärjestelmässä päätäntävalta on jaettu tasan ekologisten,
sosiaalisten ja taloudellisten tahojen kesken. FFCS:ssä päätösvalta
esimerkiksi metsähoidon kriteereihin liittyvissä asioissa on käytännössä
metsien taloudellisen käytön edustajilla. Tästä johtuen esimerkiksi
FFCS:n kriteerit metsien luonnonarvojen huomioimiselle ovat alhaisemmat
kuin FSC:n.
> Lue lisää kohdasta Metsien
sertifiointi
"Venäjällä
on enemmän luonnonmetsää kuin Suomessa, suojelu voidaan
hoitaa siellä"
Toki Venäjälläkin tarvitaan metsiensuojelua,
mutta se ei poista meidän suomalaisten suojeluvastuuta omien
metsiemme suhteen. Kaikkien on tehtävä oma osuutensa, ei
sitä voi sysätä naapureille.
Kysymyksiä
metsävetoomuskampanjalle
Terve.
Sellasta
kysyisin, että eihän tarkoituksena ole perustaa kaikille
tai edes suurimmalle osalle tulevaisuudessa suojeltavista alueista
kansallis- tai luonnonpuistoja? Mielestäni paras ratkaisu olisi,
että alueella säilytettäisiin esim. metsästysoikeus.
Oma lehmä on ojassa, mutta mielestäni metsästys harratuksena
on kalastuksen ohella perinteisin mahdollinen ja maamme rajojen sisäpuolella
ja perinteisin menetelmin tapahtuvana yksi ympäristöystävällisimmistä.
Lisäksi pienpetojen metsästys on eräs parhaista luonnonsuojelun
muodoista. Mahdollisuudet esim. erityisesti rakastamaani kanalintujen
metsästykseen ovat alituisten hakkuiden ja toki monien muidenkin
syiden vuoksi aina vain huonommat.
Kiitos palautteesta, tässä hieman selvennystä luonnonsuojelujärjestöjen
näkökulmasta.
Kaikille uusille suojeltaville alueille ei monestakaan syystä
varmasti perusteta kansallis- tai luonnonpuistoja, tuskin edes suurimmalle
osalle. Suuria luonnonpuistoja tuskin Etelä-Suomeen perustetaan
ollenkaan, kansallispuistoja todennäköisesti kyllä.
Se, kuinka suuri osa suojelualueista perustetaan kansallispuistoiksi,
riippuu hyvin monesta tekijästä. Monet eri intressiryhmät
vaikuttavat suojelupäätöksiin Suomessa. Kansallispuistot
ovat suosituimpia suojelualueita. Ihmiset käyvät niissä
mielellään ja monet kunnat haluaisivat alueellensa nimenomaan
kansallispuistoja.
Jos kansallispuistoja tulee merkittävästi lisää,
tullaan metsästyskysymyksistä puhumaan varmasti. Ministeriöt,
metsästäjäjärjestöt, luonnonsuojelujärjestöt
ja muut sidosryhmät voivat yhdessä luoda pelisääntöjä
metsästykselle. Vastuullinen metsästystoiminta on monille
tärkeä metsien käyttömuoto eikä ole kovin
todennäköistä, että merkittäviä heikennyksiä
metsästysmahdollisuuksiin olisi tulossa. Pitäisin hyvin
todennäköisenä, että jos Etelä-Suomeen
tulee merkittävästi lisää kansallispuistoja,
metsästys niillä tullaan ainakin rajoitetusti sallimaan.
Tällä hetkellä kansallispuistojen pinta-alat Etelä-Suomessa
ovat vielä niin pieniä, että metsästyskieltoa
voidaan pitää pääosin perusteltuna.
Metsästäjäjärjestöt ja luonnonsuojelujärjestöt
tulevat varmasti käymään vuoropuhelua metsästysasioista
ja pidän todennäköisenä, että kaikkia osapuolia
tyydyttäviin ratkaisuihin päästään yhdessä
asioista neuvottelemalla ja päättäjiin vaikuttamalla.
Luonnonsuojelujärjestöillä ei ole yhteistä
selkeää julkilausumaa metsästyksestä (tulevilla)
suojelualueilla. Todennäköisesti tämän vuoden
aikana järjestöt tekevät asiasta linjauksia mm. metsävetoomuskampanjan
herättämien kyselyjen vuoksi.
Selvyyden ja rehellisyyden vuoksi vielä mainittakoon, että
toki luonnonsuojelujärjestöissä on jäseniä,
jotka haluaisivat rajoittaa metsästystä hyvinkin paljon.
Asia ei ole kaikille järjestöille siis sisäisesti
kovin helppo ja julkilausumat tulee muotoilla diplomaattisesti.
Metsästystoiminnassa tapahtuviin eläinsuojelullisiin epäkohtiin
ja laittomuuksiin tullaan varmasti puuttumaan jatkossakin, mutta
järjestöjen yleislinja vastuulliseen metsästykseen
tulee jatkossakin olemaan myönteinen (jo siitäkin syystä,
että suuri osa järjestöjen jäsenistä on
itse metsästäjiä).
Metsäterveisin
Olli Manninen
Luonto-Liitto ry
* * *
* *
* * * *
* * * *
* * *
Miksi
metsiä pitäisi suojella enemmän kuin niitä on
nykyisin suojeltu. Olen lukenut monesta eri lähteestä, että
ikinä ei päästä siihen tilanteeseen että
jokainen metsässä elävä eliö olisi suojeltu.
Minusta Suomessa on jo saavutettu suotuisa taso metsien suojelussa,
ja onhan meillä monia keinoja käytössä talousmetsien
hoidossa, joilla edistetään luonnon monimuotoisuutta (esim.
säästöpuut, suojavyöhykkeet, jne.)
Voitko
rehellisesti sanoa mikä olisi se riittävä taso metsien
suojelussa. Kivahan se tietysti olisi, jos kaikki Suomen metsät
olisi suojeltu. Varmaan voi myös laskea yhden käden sormilla
kuinka moni suojeluhörhö omistaa metsää, tai on
ikinä edes tehnyt metsätöitä ja saanut sitä
kautta elantonsa sieltä.
Se
on ihan turha vedota siihen, että joku laulaja tai poliitikko
on allekirjoittanut teidän vetoomuksen. Mikä on heidän
kosketuspintansa metsään?? kysyn minä!
Miksiköhän
kukaan iso herra metsäyhtiöistä ei ole allekirjoittanut
teidän suojeluvetoomustanne??
t:
Antti
Kiitos palautteesta, alla hieman vastauksia esittämiisi kysymyksiin
ja mielipiteisiin.
Metsiä pitää suojella enemmän, koska nykyinen
suojelutaso on täysin riittämätön lajien ja
luontotyyppien suojelun sekä metsän muiden käyttömuotojen
kuin metsätalouden kannalta.
Sinulla on toki oikeus mielipiteeseesi metsiensuojelutilanteesta,
mutta suuri osa suomalaisista on tuosta aivan eri mieltä kanssasi.
Uhanalaisten metsässä elävien eläin-, kasvi-,
ja sienilajien jatkuvasti pitenevät listat todistavat, että
suojelutaso on ekologisesti aivan liian alhainen. Suomalainen metsätodellisuus
on selvä jokaiselle luonnossa liikkujalle ja hyvin moni meistä
haluaisi lisää luonnontilaisia metsiä virkistäytymiseen
ja ammattiensa harjoittamiseen.
Muutokset talousmetsien luonnonhoidossa ovat askel parempaan suuntaan
joidenkin luontotyyppien ja lajien suhteen, mutta ne eivät
poista metsiensuojelun tarvetta. Suuri osa uhanalaisista metsälajeista
vaatii selviytyäkseen yhtenäisiä vanhoja metsiä.
Oma henkilökohtainen näkemykseni on, että kun Suomessa
saavutetaan alueellisesti kattavasti kymmenen prosentin metsiensuojeluaste
(eli käytännössä koko maassa kokonaisuudessaan
hieman yli 10 %), olen tilanteeseen tyytyväinen ja voin "siirtyä
muihin hommiin". Suurin osa järjestöistä ja
järjestötoimijoista on asiasta melko samoilla linjoilla.
Tämä siis tarkoittaisi että lähes 90 % metsistä
voisi edelleen olla talouskäytössä. En tunne ketään,
joka haluaisi kokonaan kieltää metsätalouden Suomesta.
> voi myös laskea yhden käden sormilla kuinka moni
suojeluhörhö omistaa
> metsää,
> tai on ikinä edes tehnyt metsätöitä ja
saanut sitä kautta elantonsa sieltä.
Ei kyllä riitä sormet eikä varpaatkaan metsää
omistavien luonnonsuojelijoiden laskemiseen. "Suojeluhörhöt"
tietävät yleensä melko paljon metsistä aivan
omakohtaisesti ja ovatkin siksi metsien lisäsuojelun kannalla.
Moni julkkiskin sitä paitsi omistaa metsää tai liikkuu
säännöllisesti metsissä. Veikkaisin, että
allekirjoituksia tulee metsäfirmoistakin, ellei ole jo tullut!
Jos haluatte tutustua kattavammin metsien suojelukysymyksiin ja
luontojärjestöjen tavoitteisiin kannattaa tutustua Palaako
elävä metsä? -julkaisuun. Se on kokonaisuudessaan
luettavissa netissä
(http://www.metsavetoomus.fi/palaakoelavametsa.pdf)
ja tilattavissa Birdlife
Suomi ry:stä. Myös metsävetoomuksen nettisivuilla
on paljon hyödyllistä tietoa metsistä ja niiden suojelusta.
Metsäterveisin
Olli Manninen
Luonto-Liitto ry
* * *
* *
* * * *
* * * *
* * *
Hei
metsien ystävät
Metsävetoomusta
lukiessani tuli taas kerran mieleeni kuinka huonosti muistetaan metsiemme
historia - kasken, tervan poltto ja kaikki muu runsas puun käyttö1800
ja 1900 luvuilta niinkuin sodankin jäljet - metsä kasvoi
ja jäljet hävisivät. Jokaisesta nyt 80 vuotiaasta metsästä
tulee 20 vuoden päästä 100 vuotias.
Tärkeämpänä
toimintanamme kuin pinta-alojen suojelun, pidän turhaan kaivettujen
ojien ennallistamisessa.
Metsäterveisin
Pasi
Kinnunen, metsänsähoitaja
Kiitos palautteesta,
Näinhän se menee metsässä onneksi, puut kasvavat
ja metsä kehittyy itsekseen vanhemmaksi ja luonnontilaisemmaksi.
Kaskenpolttoa ja muutakin metsätaloutta toki on harrastettu
kauan, mutta ei koskaan näin laajasti, järjestelmällisesti
ja tehokkaasti kuin metsätaloutta nyky-Suomessa. Metsäluonnon
monimuotoisuus ei vielä 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella
laskenut niin dramaattisesti kuin nykymetsätalouden aikana.
Monet syrjäisemmät alueet olivat huomattavan vähäisellä
metsienkäsittelyllä ja ainakin luonnontilaisen kaltaisia.
Hakkuut olivat harvoin avohakkuita, metsäpeitteisyys säilyi
paremmin ja esimerkiksi lahopuuta oli huomattavasti enemmän
kuin nykyään kylien lähistöjä lukuunottamatta.
Ojien ennallistaminen ja esimerkiksi luonnontilaisten soiden turvekäytön
estäminen on tärkeää toimintaa ja järjestöt
toki tekevät tätä työtä myös. Valitettavasti
metsäpuolellakin riittää työtä enemmän
kuin tarpeeksi eikä kaikkea tärkeää työtä
ehditä tekemään välttämättä niin
tehokkaasti kuin haluttaisiin.
Yst mets terv,
Olli Manninen
Luonto-Liitto ry
* * *
* *
* * * *
* * * *
* * *
Tervehdys!
Ihan mielenkiinnosta olisi kiva saada tietoon nämä lähen
2000 uhanalaisen lajin nimet sillä missään ei ole mainintaa,
kuin luvuilla?? Missä olisi lueetteloituna nämä lajit??
Kiitos
palautteesta, tässä vastauksia esittämiinne kysymyksiin.
Toivottavasti niistä on apua, lisää saa toki kysellä.
Suomen
uhanalaisten lajien listat ovat kaikkien luettavissa internetissä
Suomen ympäristökeskuksen sivuilla osoitteessa: www.ymparisto.fi/default.asp?node=1758&lan=fi
Luettelo
on saatavana myös mittavana ja perusteellisena kirjana: Suomen
lajien uhanalaisuus -raportti. Ympäristöministeriö
& Suomen ympäristökeskus 2000.
>
Mahtaako METSÄNOMISTAJILLA olla pelko teidän suojelusta
jolla ei ole mitään
> perusteita, ja näin ollen jättävät oman
suojelunsa vähäiseksi, jottei koko
> omaisuutta suojella, joillekkin ainoaa tulon lähdettä.
Valitettavasti
taitaa todellakin metsänomistajilla olla pelkoa järjestöjen
ja viranomaisten suojeluaikeista esimerkiksi Naturan valmisteluun
liittyneiden hankaluuksien ja MTK:n propagandan ansiosta.
Pelko
on kuitenkin turhaa, sillä mitään mittavia väkisinsuojeluohjelmia
ei kukaan ole tällä hetkellä eikä tulevaisuudessakaan
suunnittelemassa. Yksityispuolella metsiensuojelun tulee perustua
vapaaehtoisuuteen ja asianmukaisiin korvauksiin, tästä
ovat luonnonsuojelujärjestöt, viranomaiset ja metsätaloustahot
yksimielisiä.
On
metsienomistajien edun mukaista että valtiolla on tarpeeksi
rahaa metsienostoon myös suojelutarkoituksiin. Monet metsänomistajat
haluaisivat tälläkin hetkellä myydä metsiään
suojeltaviksi mutta valtiolla ei ole rahaa käyttää
tähän. Tilanne on absurdi ja juuri tämän tilanteen
korjaamiseen kampanjammekin pyrkii. Voidaan myös ajatella,
että kun metsillä on kysyntää myös suojelutarkoituksiin,
metsän hinta saattaa nousta hieman noin yleisestikin.
>
Kuinka moni metsänomistaja on mukana teidän suojelutavoitteessanne??
onko
> tilanne sama kuin kehä 3 ulkopuoliset pyrkisivät
kieltämään autojen käytön
> helsingin kaupunkialaueelta?
Melkoisen
monet metsänomistajat ja metsätalousammattilaiset ovat
allekirjoittaneet. Kyllä metsänomistajat tietävät
mitä metsissä tapahtuu ja ovat sitä mieltä että
suojeluakin tarvitaan. Kymmenen prosenttia suojelumetsiähän
tarkoittaa sitä, että 90 prosenttia metsistä olisi
edelleen talouskäytössä. Ei tässä olla
metsätaloutta Suomesta lopettamassa vaan yrittämässä
saada parannusta todella huonoon suojelutilanteeseen.
>
Tietääkseni metsää jossa ei ole koskaan suoritettu
hoitotoimenpiteitä ei
> ole mitenkään virkistyskäyttöön soveltuva,
sillä se on lähes lävitse
> pääsemätontä.
> Suurimmassa osassa suojelluista metsäalueista on jossain
sen kiertokulun
> vaiheessa suoritettu hoitotoimenpiteitä. Ei maisema ole
koskaan ollut saman
> näköinen kun se nyt on eikä se tule koskaan
pysymään samanlaisena.
Kyllä
luonnontilainen metsä soveltuu virkistyskäyttöön
hyvin. Mielikuva ryteikköisestä vanhasta metsästä
johtuu monesti hoitamatta jääneiden talousmetsien näkemisestä.
Kun harvennuksia ei tehdä ajallaan, tihenee nuori aluspuusto
monesti häiritsevässä määrin.
Luonnontilaisen
metsän dynamiikka perustuu pieniin tuulenkaatoaukkoihin ja
yksittäisten kaatuneiden puiden jättämään
aukkoon syntyvään uuteen puustoon. On tietenkin paikoitellen
hankalakulkuisia tuulenkaatokohtia, mutta yleensä ne on helppo
kiertää. Olen itse kulkenut useamman tuhat kilometriä
luonnontilaisissa ja sen kaltaisissa metsissä ja aina on
läpi päästy! Suojelualueilla ja muuallakin polkujen
päälle kaatuvat puut raivataan tai katkaistaan polun
kohdalta. Niille, jotka haluavat "selvitä helpolla",
annetaan kyllä mahdollisuus.
Kannattaa
muistaa, että epämiellyttävimpiä retkeilykokemuksia
saa kyllä taatusti avohakkuualueiden hakkuutähderöykkiöihin
kompastellessa ja läpitunkemattomassa ylitiheässä
taimikossa liikuttaessa. Näitähän Suomessa riittää.
>
Vaikka ihmisiä ei ollut jura kaudella hävisivät sen
aikaiset lajit ja sama
> muutos on tapahtumassa nyt osa lajeista häviää
ja uusia lajeja kehittyy.
> ELÄMÄ ON...
Tottakai
luontaista muutostakin tapahtuu mutta ihmisen toiminta on arvioiden
mukaan 10 000-kertaistanut lajien keskimääräisen
"luontaisen" häviämisvauhdin. Hyvin suuri
osa kaikista muista maapallon eläin-, kasvi- ja sienilajeista
on valitettavasti häviämässä tämän
yhden ainoan lajin elintapojen takia. Kaikkia sukupuuttoja emme
voi estää mutta yrittäkäämme silti parhaamme,
ei ihminen voi tällä pallolla yksikseen asustella.
Enemmän
Suomen metsistä, metsien suojelusta ja järjestöjen
tavoitteista vuonna 2003 ilmestyneessä "Palaako elävä
metsä" -kirjassa. Kirja on luettavissa osoitteessa:
www.metsavetoomus.fi/palaakoelavametsa.pdf
Kirjaa saa myös ostaa Birdlife Suomi ry:stä.
Ystävällisin
metsäterveisin,
Olli
Manninen
Luonto-Liitto ry
* * *
* *
* * * *
* * * *
* * *
Hei!
Mielestäni
suojeltavan metsäalan laajuutta Suomessa ei kannattaisi alimitoittaa.
Kansainväliset vastaavat metsien suojeluohjelmatavoitteet lähtevät
25 % suojeltavasta maa-alasta!
Tavoitteeksi
voisi ottaa myös metsähallituksen lakkauttamisen nykymuodossaan.
Valtion metsien hoidon tavoite voisi olla luonnollinen metsittyminen.
Metsähallituksen tilalle voisi perustaa uuden viraston, jonka
toiminta kohdistuisi ainoastaan valtion metsien suojelun ylläpitämiseen.
Kyllä meidän hyvinvoinnilla sellaiseen olisi varaa. Ja uskoisin
että suurin osa suomalaisista olisi valmiita kompensoimaan pienellä
veronkorotuksella nykyisen metsähallituksen mahdollista liiketoiminnan
tuottoa.
Lisäksi
kannattaisi suhtautua kriittisesti metsähallituksen nykyisiin
luonnonvarasuunnitelmiin ym. ja ennallistamistoimiin. Nekin rahat,
jotka sellaiseen humpuukiin käytetään voisi ottaa yksityismetsien
ostamiseen suojeltavaksi. Kyllä metsä itsensä hoitaa,
ei se tarvitse mitään ennallistamista. Aika tekee tehtävänsä.
Metsällä on aikaa. Meidän lapsemme ja lastenlapsemme
tarvitsevat suojeltuja metsiä.
Nykyiseen
metsähallitukseen voi luottaa ainoastaan silloin kun se tekee
täydellistä suojelua tai avohakkaa!
Kiitos
palautteesta,
Järjestöt toimivat reaalipolitiikka ja yleinen hyväksyttävyys
mielessä. Toki 25% olisi parempi kuin 10% mutta lienee tässä
maailmanjärjestyksessä mahdoton saavuttaa. Tuon määrän
vaatimisen taakse ei myöskään nimiä hirveämmin
kertyisi. Tietenkin jos haluat(te) kerätä nimiä
hieman "kovempaan" vetoomukseen niin siitä vaan,
toimisi kyllä meidänkin vetoomuksen puolesta.
Varmaankin 10% suojeluasteella sukupuuttoja vielä tapahtuu
mutta tämänhetkiseen tilanteeseen Etelä-Suomessa
tuo olisi kuitenkin aika radikaali parannus.
Ystävällisin metsäterveisin,
Olli
Manninen
Luonto-Liitto ry
Tavoite
on aina tavoite. Ehkä seuraavan sukupolven tavoite pitäisi
olla 50%, silloin 25% voisi olla realistinen.
Asiaa
kannattaisi hyvin pohtia sellaiseltakin kannalta, että mikä
oikeus meidän sukupolvella on hakata (ennen sanottiin raiskata
- siis silloin kun lainsäädännössämme vielä
oli metsien avohakkuukielto) viimeisiä vanhoja metsiä. Ja
tehdä niistä kerskakulutuspaperia EU:n ja muun maailman
markkinoille! Sellaisista metsistä, jotka ovat kasvaneet 100-300
vuotta: Ylä-Lapin männiköt, Lapin ylämaiden männiköt
ja kuusikot, Kainuun vaarojen kuusikot ja sekametsät, koko Suomen
räme-ja suoaluiden kuusikot, männiköt ja sekametsät.
Suurin osa niistä kaadettavista puista menee paperitehtaille
raaka-aineeksi. Ne puut ovat hidas- ja lyhytkasvuisia. Avohakkuun
jälkeen niiden hakattujen alueiden palautuminen kestää
kauemmin kuin niiden puuston yksi elinkierto, koska metsäluonnon
kokonaisuuden ja puulajiston muotoutuminen sellaiseksi kuin se on
ollut kirveen koskemattomana saattaa kestää 200-1000 vuotta.
Tai, ajatelkaa hyvät ihmiset, 300 vuotta vanhasta petäjästä
tehdään vessapaperia ja samallla tuhotaan jääkauden
jälkeen kehittynyt mitä hienoin metsäluonto.
* * *
* *
* * * *
* * * *
* * *
"Suojeleminen"
olisi pahinta mitä vähäisille tilamme (veljen, ei minun)
metsille voisi tapahtua. Mutta siitä vaan, en Teitä voi
estää.
Kiitos palautteesta, tässä lyhyt kommentti:
Luonnonsuojelujärjestöt eivät ole väkisin
suojelemassa kenenkään metsiä. Jos yksityismaita
suojellaan, sen tulee perustua vapaaehtoisuuteen ja asianmukaisiin
korvauksiin. Tästä vallitsee yhteisymmärrys viranomaisten,
järjestöjen ja metsätalouspuolen kanssa.
Tälläkin hetkellä moni metsänomistaja haluaisi
myydä metsiään suojelukäyttöön,
mutta valtiolla ei ole rahaa ostaa alueita tarpeeksi. Tämä
on melkoinen epäkohta ja haluammekin kampanjalla puuttua
muunmuassa juuri tähän.
Kampanjamme tavoitteena on saada lisää rahaa suojeluun
esimerkiksi laskemalla Metsähallituksen tulostavoitetta.
Kun rahaa on enemmän, voidaan suojelusuunnitteluakin tehdä
järkevämmin ja pitkäjänteisemmin.
Veljenne metsät saavat toki olla talouskäytössä
kuten suurin osa Suomen muistakin metsistä. Kampanjahan tähtää
kymmenen prosentin suojeluasteeseen, joka tarkoittaa sitä,
että 90 % metsistä olisi edelleen talouskäytössä
(jos omistajat niin haluavat).
Se, olisiko veljenne metsien suojelu hyvä vai huono asia
on metsää näkemättä vaikea sanoa. Jos
rahaa metsiensuojeluun saadaan enemmän, olisi myös veljellänne
niin halutessaan ja jos metsä nähtäisiin suojelun
arvoiseksi mahdollisuus suojella metsänsä ja saada asianmukainen
korvaus. Tällä hetkellähän sitä mahdollisuutta
veljellänne ja muilla metsänomistajilla ei juuri ole.
Enemmän Suomen metsistä, metsien suojelusta ja järjestöjen
tavoitteista vuonna 2003 ilmestyneessä "Palaako elävä
metsä" -kirjassa. Kirja on luettavissa kokonaisuudessaan
internetissä osoitteessa:
www.metsavetoomus.fi/palaakoelavametsa.pdf
Kirjaa saa myös ostaa BirdLife Suomi ry:stä.
Ystävällisin metsäterveisin,
Olli Manninen
Luonto-Liitto ry
* * *
* *
* * * *
* * * *
* * *
Sorry
vaan, teidän ja yhteistyökumppaneiden toiminta ei tyydytä
minua-se on poliittisesti niin sitoutunutta, että en voi allekirjoittaa
mitään nimissänne lähetettyä adressia.
Kiitos palautteesta.
Voisitteko tarkentaa mitä tarkoitatte? Tarkoitatteko puoluepolitiikkaa?
Luonnonsuojelujärjestöt eivät ole puoluepoliittisesti
sitoutuneita. Suuri osa toimijoista varmaankin äänestää
vihreitä, mutta onpa niitä kokoomuslaisiakin luonnonsuojelijoita.
Jos tarkoitatte, että tavoitteet ovat poliittisia, olette
tietenkin oikeassa. Esimerkiksi metsiensuojelu luonnollisesti
vaatii poliittista päätöksentekoa toteutuakseen.
En kyllä ymmärrä mitä kovin kummallista tässä
sitten on, demokraattinen yhteiskunta toimii poliittisen päätöksenteon
kautta.
> Realistiset näkökohdat puuttuvat monelta listassanne
mainitulta taholta.
> Vaikka asia on periaatteessa hyvä, ei finassipoliittinen
näkemys ja teidän
> mm. greenpeacen "länsivastaiset tempaukset"
anna vetomukseen mitään aihetta.
> Syottekö te edes lihaa ???
Finanssipoliittinen melko perusteellinen laskelma järjestöjen
metsiensuojelutavoitteisiin liittyen on luettavissa järjestöjen
yhteisestä "Palaako elävä metsä"
-kirjasta. kirjan voi lukea netissä osoitteessa:
www.metsavetoomus.fi/palaakoelavametsa.pdf
Kirjassa myös paljon muuta tietoa metsistä, niiden suojelusta
ja järjestöjen tavoitteista. Painettuna kirjaa voi ostaa
BirdLife Suomi ry:stä. Kannattaa tutustua, saatatte yllättyä
positiivisesti!
Tämä "länsivastaisten tempausten" määritelmä
kaipaisi hieman selvennystä jotta siihen voisi vastata. En
ole kokenut Greenpeacen toimintaa erityisen länsivastaiseksi,
mitä se sitten tarkoittaakaan.
Jotkut "meistä" syövät lihaa, jotkut
eivät. Aivan kuten "teistäkin".
Ystävällisin terveisin
Olli Manninen
Luonto-Liitto ry
