Virallisen suojelutilaston mukaan metsistämme on suojeltu 4,1 %. Käytännössä viimeisimmän tilaston julkaisun (2002) jälkeen on perustettu jonkin verran uusia suojelualueita, joten lukema vuonna 2005 lienee prosentin kymmenyksen tai kaksi suurempi, tästä ei ole kuitenkaan tuoreempia laskelmia käytettävissä. Suurin osa suojelluista metsistä sijaitsee Lapissa, Kainuussa ja Koillismaalla.

Toisin sanoen: Suomen metsistä on metsätalouskäytössä reilusti yli yhdeksän kymmenesosaa. Tämän metsävetoomuskampanjan alueella metsistä on suojeltu noin kaksi prosenttia.

Suojeltu? Metsä?

Joskus näkee esitettävän toisenlaisia, suurempia suojelulukuja. Silloin on syytä kiinnittää huomio niin metsän kuin suojelunkin määrittelyyn.

Maapinta-ala jaetaan Suomessa eri maankäyttöluokkiin. Metsätalousmaa jaetaan puuntuotoskyvyn mukaan metsämaahan (puuston potentiaalinen vuotuinen kasvu yli 1 m3/ha, ns. tuottoisa metsämaa), kitumaahan (puuston potentiaalinen vuotuinen kasvu 0,1-1 m3/ha), joutomaahan (puuston potentiaalinen vuotuinen kasvu alle 0,1 m3/ha) ja muuhun metsätalousmaahan (metsäautotiet jne). Kitumaalla kasvaa siis hieman puuta mutta yleensä niin vähän, ettei metsätalous ole mahdollista. Lapin suurista suojelualueista suuri osa on tuntureiden kitu-ja joutomaata, joilla ei puuta juuri kasva.

Kun metsiä taloudellisesti käyttävät tahot puhuvat metsien suojelun määrästä, he monesti tarkoitushakuisesti laskevat prosentin metsä- ja kitumaasta ja laskevat suojelluiksi joskus jopa rajoitetussa talouskäytössä olevat alueet. Tällöin voidaan päätyä esimerkiksi lukuihin 7,2 % (metsä- ja kitumaa, ei hakkuita) tai 7,6 % (metsä- ja kitumaa, varovaisia hakkuita). Jos kuitenkin halutaan puhua METSIEN suojelusta, on selvää että puhutaan metsämaasta.

• Metsien suojelun luokittelun ja tilastoinnin yhtenäistämistyöryhmä. Työryhmämuistio. Maa- ja metsätalousministeriö 2002

Suojellun metsämaan osuus
metsäkasvillisuusvyöhykkeittäin
Etelä-Suomessa hemi-, etelä- ja keskiboreaalisella vyöhykkeellä kaikkien metsäisten luontotyyppien suojelutaso on selvästi riittämätön. Lehdoista on suojeltu 1,1 %, lehtomaisista kankaista 0,7 %, tuoreista kankaista 1,2 % ja kuivahkoista kankaista 1,0 %. Vain kuivista kankaista on suojeltu hieman enemmän eli 3,1 % eikä sekään ole riittävää. Usein kuultu väite siitä, että Etelä-Suomessa on tarvetta vain rehevien metsätyyppien lisäsuojelulle ei siis pidä paikkaansa. Etelä-Suomen suojelualueet ovat lisäksi pääosin varsin pieniä. Pohjois-Suomessa suojelualueverkostossa on huomattavia alueellisia puutteita muun muassa Länsi-Lapissa.