Oulun
läänin eteläpuolinen Suomi, Oulun läänin
länsiosa ja Lounais-Lappi
Luontojärjestöjen kampanjan kohteena ovat koko Oulun läänin eteläpuolinen
Suomi, Oulun läänin länsiosa ja Lounais-Lappi - eli se osa Suomea,
jossa metsiensuojelutilanne kaipaa eniten korjausta. Mukana ovat
myös Etelä-Kainuu ja Kainuun vaarajakson alue, joiden kautta kulkee
valtakunnallisesti tärkeitä ekologisia yhteyksiä. Ne ovat merkittäviä
läntisen ja eteläisen metsiensuojeluverkoston kehittämisen kannalta.
Tällä hetkellä eteläisimmän Suomen metsistä on suojeltu vain
runsas prosentti. Koko kampanja-alueen suojellun metsämaan määrä
on noin kaksi prosenttia.
Mihin
kampanja-alueen rajaus perustuu?
Luontojärjestöjen kampanjan kohteeksi on valittu se
osa Suomea, jonka metsiensuojelutilanne vaatii kaikkein
selkeimmin parantamista.
Jo Kansallista metsäohjelmaa tehtäessä ymmärrettiin
se, että eteläisimmän Suomen lisäksi myös
Pohjois-Suomessa eli Oulun ja Lapin läänissä on
laajoja alueita, joilla metsien suojelutilanne on hyvin heikko.
Tästä syystä valtiollisen lisäsuojelun kohdealueeksi
päätettiin ottaa myös Oulun läänin länsiosa
ja Lounais-Lappi. Tarkempi aluerajaus näiden läänien
osalta jätettiin kuitenkin tekemättä.
Luontojärjestöt ovat täsmentäneet hieman
epämääräistä lisäsuojelun tavoitealuetta
ottamalla siihen mukaan Kainuun etelä- ja länsiosat.
Näilläkin alueilla on monissa kunnissa todella niukasti
suojelumetsiä. Lisäksi alueilla on huomattavaa merkitystä
ekologisina yhteyksinä Venäjän metsistä Suomenselän
suunnalle sekä Oulun läänin länsiosaan.
Alueiden lisäsuojelun tarve on tunnustettu muun muassa Metsien
suojelun tarve Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla -mietinnössä
vuonna 2000. Erityisen tärkeää ekologisten yhteyksien
säilyttäminen ja pitkäjänteinen kehittäminen
on Etelä-Kainuun; Ylä-Savon ja Ylä-Karjalan rajaseuduilla.
Maakuntien rajalla kulkeva vanhojen metsien ketju toimii tärkeänä
metsäsiltana länteen päin.
