Osoittautui, että metsien lisäsuojelulla on kansalaisten laaja
tuki: vastaajista 86 prosenttia halusi lisätä metsiensuojelua
14 prosentin pitäessä nykyistä tasoa sopivana. Keskimäärin sopivaksi
katsottu suojelumetsien määrä vastaa 5 – 10 prosentin metsänsuojeluastetta
(eniten kannatusta saanut yksittäinen suojeluprosentti oli 5,
mutta kaikkien vastanneiden keskiarvo oli 11,1 prosenttia). Tärkeysjärjestyksessä
suurimman metsänsuojeluvastuun kantavat vastaajien mielestä valtio,
sitten kunnat ja muut yhteisöt sekä kolmantena metsäalan yhtiöt.
Tärkeäksi suojeluperusteeksi osoittautui myös metsien merkitys
virkistyskäytölle. Lähes puolet vastaajista toivoi luonnontilaisia
metsiä alle kymmenen kilometrin etäisyydelle asuinpaikastaan ja
72 prosenttia alle 50 kilometrin päähän. Viimeksi mainittu seikka
osoittaa, että uusilla suurilla metsänsuojelualueilla kuten kansallispuistoilla
olisi Etelä-Suomessa suuri matkailullinen merkitys. Tähän viittaa
myös pääkaupunkiseudun ainoan kansallispuiston, 1994 perustetun
Nuuksion valtava suosio: puistossa kävi vuonna 2000 noin 100 000
henkeä ja kävijämäärä kasvaa yhä.
Kansalaisten huoli metsiensuojelun tasosta tulee esille myös
metsätaloussektorin omissa kyselyissä. Joulukuussa 2001 Suomen
metsäyhdistyksen tilaustutkimuksessa kerrottiin, että enemmistö
suomalaisista pitää nykyistä metsiensuojelutasoa "sopivana"
[1]. Samalla kävi kuitenkin ilmi, että puolet haastatelluista
luulee Suomen metsistä suojellun 10 prosenttia tai enemmän (myös
koko otoksen keskiarvo oli 10 prosenttia). Toisin sanoen, kuten
Suomen Gallupinkin selvityksessä, 10 prosentin metsiensuojelun
tasoa pidetään Suomessa varsin yleisesti sopivana.
Ihmiset näyttävät siis ymmärtävän metsien ekologisen suojelutarpeen
hyvin. Kuitenkin, vaikka luonnontilaisia metsiä pidetään paljon
talousmetsiä kiinnostavimpina matkakohteina [2], lähimetsiltään
monet ihmiset toivovat hoidetumpia alueita (Tyrväinen ym. 2002).
Maisema-arvostukset olivat sidoksissa henkilön taustoihin – miehet,
nuoret ja korkeammin kouluttautuneet arvostavat muita enemmän
luonnontilaisuutta ja lahopuita. Toisaalta kaikkein vähiten
pidettiin metsänäkymistä, joissa metsänhoidon kautta syntyvät
avohakkuut, taimikot ja vesakoituminen vaikuttivat näkyvyyteen
ja kulkukelpoisuuteen.
