Kansallisen metsäohjelman visio-osassa lähdettiin siitä,
että vuonna 2010 Etelä-Suomeen painottuvan metsiensuojeluohjelman
toteutus on jo pitkällä. Kesäkuussa 1999 ympäristöministeriö asetti
professori Rauno Ruuhijärven johtaman asiantuntijatyöryhmän selvittämään
lisäsuojelun tarvetta Etelä-Suomessa, Oulun läänin länsiosassa ja
Lounais-Lapissa (jatkossa "Etelä- Suomi"). Tämä niin sanottu
ESSU-työryhmä luovutti yksimielisen esityksensä syyskuussa
2000 (Ympäristöministeriö 2000). Työryhmä osoitti alueella selkeän
suojelun tarpeen.
Etelä-Suomen
ja Pohjanmaan metsien suojelun tarve -työryhmän tulokset
ESSU-työryhmä osoitti sekä lyhyen että pitkän aikavälin suojelutarpeen.
Monimuotoisuutta tulee edistää kaikissa metsissä riippumatta niiden
käyttötarkoituksesta.
Lyhyellä aikavälillä (alle 20 vuotta) suojelualueita tulee täydentää
ja laajentaa etenkin nykyisten suojelualueiden läheisyydessä.
Harvinaistuneita luontaisen metsän rakennepiirteitä pitää ennallistaa
sekä suojelualueilla että niiden ympäristössä. Pitkällä aikavälillä
tulee muodostaa nykyistä laajempia ja yhtenäisempiä suojelualueverkostoja
ydinalueiden ympärille. Ennallistamista tarvitaan myös suojelualueita
ympäröivissä talousmetsissä. Suojelualueiden välisiä yhteyksiä
pitää parantaa lisäämällä suojelua niiden välisillä puutealueilla.
Talousmetsissä tulee pyrkiä luonnontilaisen kaltaiseen metsikkö-
ja metsäaluerakenteeseen.
Vuonna 2001 valmistui myös kolmas ja edellisiä huomattavasti
perusteellisempi uhanalaisten eliölajien arviointi, joka osoitti,
että lähes puolet (43 %) Suomen uhanalaisista eliölajeista
elää ensisijaisesti metsissä (Rassi ym. 2000). Uusin tutkimustieto
osoittaa kiistatta, että muutokset talousmetsien käsittelyssä,
vaikka ovatkin oikeansuuntaisia, eivät turvaa uhanalaisten lajien
pitkäaikaista esiintymistä (Pykälä 2002, Siitonen ym. 2000). Etelä-Suomen
metsien nykyinen suojeluaste on niin alhainen, alle kaksi prosenttia
metsämaasta, että metsälajiston pitkäaikaisen säilymisen turvaavaa
suotuisan suojelun tasoa ei voida saavuttaa ilman suojelualueiden
mittavaa lisäystä.
