Jokainen metsänomistaja voi henkilökohtaisilla ratkaisuillaan
edistää metsässään metsäluonnon hyvinvointia.
Aivan ensimmäiseksi kannattaa miettiä, mitä omalta metsältään
haluaa. Jos haluat metsäsi ensisijaisesti toimivan metsäluonnon
ja metsälajien turvapaikkana, kannattaa se jättää kokonaan kaiken
metsätaloustoiminnan ulkopuolelle. Jos taas haluat tai tarvitset
metsästäsi tuloja ja edistät sitä metsänhoidolla, on olemassa
monia tapoja huomioida metsäluonto nykyistä paremmin metsänhoidon
yhteydessä.
Pääperiaatteena voidaan sanoa, että mitä enemmän haluat huolehtia
metsäluonnon hyvinvoinnista omassa metsässäsi, sitä varovaisemmin
metsänhoitotöitä kannattaa tehdä. Tämä voi kuulostaa nurinkuriselta;
nykyaikainen metsien hoito tähtää kuitenkin lähinnä metsien kasvun
lisäämiseen ja tehostamiseen ainoana päämääränään mahdollisimman
korkea taloudellinen tuotto. Tämä ei ole sama kuin metsäluonnon
hyvinvointi – nykyaikainen metsänhoitomalli on luonnonsuojelulailla
suojeltujen metsien vähäisyyden ohella suurin yksittäinen metsälajien
uhanalaisuutta aiheuttava tekijä.
Luonnonläheisemmästä metsänhoidosta on kirjoitettu useita oppaita.
Toimintaa edistää Suomessa erityisesti Ekometsätalouden liitto.
Metsäluonnon hyvinvointia metsänhoidon yhteydessä voi edistää
muun muassa seuraavilla toimenpiteillä:
- Avohakkuista
pidättäytyminen. Metsälain 6 § mahdollistaa nykyään metsän
uudistamisen kyseessä olevan metsäalueen erityisluonteen säilyttävällä
tavalla.
- Kesäaikaisista
hakkuista pidättäytyminen. Kesäaikaan tehdyt hakkuut tuhoavat
lintujen pesiä ja nisäkkäiden poikasia sekä vaurioittavat puita
ja maaperää.
- Lahopuun
lisääminen metsässä – jopa viidennes metsälajeistamme on
siitä riippuvaisia. Esimerkiksi tuulen kaatamat puut, pökkelöt
sekä kuolleet ja vaurioituneet puut kannattaa jättää metsään
lahoamaan.
- Harvinaisten
metsäelinympäristöjen (avainbiotooppien), kuten korpien,
lehtojen, pienvesien ja vanhojen metsien suojelu. Nämä
säilyvät usein puutteellisesti metsänkäsittelyssä ensisijaisesti
liian ahtaan rajauksen vuoksi. Tällöin esimerkiksi avainbiotoopin
kosteus- ja ilmasto-olosuhteet muuttuvat liiaksi.
- Metsän
säilyttäminen sekapuustoisena ja erirakenteisena niin, että
siellä on mahdollisimman monia puulajeja eri-ikäisinä yksilöinä.
- Luonnonarvojen
(lajit ja elinympäristöt) kartoitus. Jos epäilet metsässäsi
olevan erityisiä luontoarvoja, kannattaa ne selvittää. Tällöin
ne voidaan ottaa huomioon hakkuissa.
Neuvontaa metsien hoitoon ja käyttöön antavat nykyään
monet tahot, kuten metsäkeskukset, metsänhoitoyhdistykset, metsäyhtiöt,
metsätilanomistajien yhdistykset ja yksityiset metsäpalveluyritykset.
Näiden antamassa neuvonnassa metsänhoidon ja metsätalouden edistämisellä
on selkeästi merkittävin rooli, joten metsänomistajan kannattaa
erityisesti kiinnittää huomiota luontoarvojen säilymiseen metsäsuunnittelun
yhteydessä. Suurin osa suomalaismetsistä on sertifioitu PEFC-sertifiointijärjestelmän
mukaan, jonka kansallista versiota kutsutaan FFCS:ksi. FSC-sertifiointijärjestelmä
on metsäluonnon kannalta hyödyllisempi ratkaisu, sillä se edellyttää
luonnon huomiointia tehokkaammin. Lue lisää sertifioinnista
täältä.
Teksti
julkaistu Palaako elävä metsä? -kirjassa / Lue kirja
tästä
[pdf 1,7 MB]
